OIKEUSTAPAUKSET JA MUU AINEISTO
Juridical
JULKAISUJA JA OIKEUSTAPAUKSIA
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 1.4.2020
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi 1.4.2020 antamallaan päätöksellä Turvallisuus- ja kemikalivirasto Tukesin kaivosviranomaisena 18.9.2017 antaman päätöksen, joka koskee Hannukainen Mining Oy:lle myönnettyä lupaa käynnistää Kolarin kunnassa sijaitsevan Hannukaisen kaivoksen toiminta uudelleen.
Hallinto-oikeuden päätöstä ei voida pitää kovinkaan yllättävänä. Korkein hallinto-oikeus nimittäin on antanut vuonna 2017 ratkaisun, jossa Tukesin osuudesta kaivosten vaikutusten arvioinnissa ja perusteluvelvollisuudesta on lausuttu hallinto-oikeuden ratkaisussa käsitellyn suuntaisesti. Yllättävää sen sijaan on se, että kaivosyhtiö on hakemuksessaan tyytynyt varsin suppeaan käsitykseen vaikutukseltaan suuren kaivoshankkeen asianosaisten piiristä, mihin Tukes on päätöksessään yhtynyt, mitä voitane pitää kenenkään etujen mukaisena.
Ks. päätöksestä professori Jyrki Virolaisen blogi, jossa on varatuomari Aimo Guttormin analyysi jutusta. Linkki.
Lainvoimaisuus: Hallinto-oikeuden päätöksestä on osittain haettu valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 19.12.2018
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus piti voimassa Tukesin myöntämän malminetsintäluvan Käsivarressa valituksista huolimatta. Perusteita Tukesin päätöksen kumoamiseen poronhoitoon ja saamelaiskulttuuriin liittyvillä tai muillakaan perusteilla ei ollut.
Valittajina olivat saamelaiskäräjät, Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry ja Käsivarren paliskunta.
Lainvoimaisuus: Ei lainvoimainen.
Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu KHO 2020:124
Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi 25.11.2020 vuosikirjaratkaisun KHO 2020:124 ympäristö- ja vesitalouslupa-asiassa, joka koskee koneellista kullankaivuuta Inarin kunnassa Hammastunturin erämaa-alueella saamelaisten kotiseutualueella. Alue sijaitsee myös poronhoitolain 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella (erityisellä poronhoitoalueella), jossa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle.
Saamelaiskäräjät vaati KHO:lle tekemässään valituksessa ensisijaisesti ympäristö- ja vesitalouslupapäätösten kumoamista ja toissijaisesti eräiden vedentarkkailuun liittyvien määräysten lisäämistä lupaehtoihin. KHO muutti päätöksessään ympäristö- ja vesitalouslupaa rajoittamalla yhden kullanhuuhdonta-alueen (Mennyt aika) käyttöä osittain siten, että kaivuualueen ja läheisen poroaidan välille jäi kohtuullinen alue laidunalueeksi ja porojen esteettömän kulun turvaamiseksi laidun- ja vasomisalueelle.
Korkein hallinto-oikeus arvioi poronhoidon osalta lopputulemanaan, että asiassa rajoitetusta kullan kaivuun toiminnasta ei yhdessä muidenkaan toimintojen kanssa ennalta arvioiden aiheudu olennaista heikennystä poronhoidon harjoittamiselle, mikä edellytti sitä, että poroille turvataan mahdollisuus käyttää myös Palsinojan pohjois- ja länsipuolen kesälaidunaluetta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi vesistö- ja kalastovaikutusten osalta, että kun otetaan huomioon lupamääräykset (mm. suljettu vesikierto ja vesistötarkkailu) ja määrätty kalatalousmaksu (300 euroa), toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää pilaantumista eikä sellaisia merkittäviä vesistöpäästöjä, jotka vaarantaisivat olennaisesti alapuolisen vesistön veden laadun tai heikentäisivät kalakantoja ja aiheuttaisivat siten merkittävää haittaa saamelaisten kalatalouden harjoittamiselle.
Linkki: KHO 2020:124.
KHO:n päätöksen kartta.
Ks. professori Jyrki Virolaisen Rule of law -blogi, jossa varatuomari Aimo Guttormin tapauksen kommentti. Linkki.
Dronevideo kullanhuuhdonta-alueesta (tulossa).
---
Korkein hallinto-oikeus 21.6.2021 (KHO 2021:83)
Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi 21.6.2021 kaivosasiassa vuosikirjapäätöksen KHO 2021:83.
Kysymys oli Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) 7.7.2016 antamasta malminetsintälupapäätöksestä Käsivarressa saamelaisten kotiseutualueella ja erityisellä poronhoitoalueella.
KHO:ssa oli ratkaistavana kysymys siitä, onko saamelaisten kotiseutualueelle ja erityiselle poronhoitoalueelle sijoittuvan malminetsinnän vaikutukset saamelaisten oikeuteen ylläpitää ja kehittää saamelaiskulttuuria selvitetty kaivoslain 38 §:n mukaisesti, kun otetaan huomioon myös YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 27 artikla ja sitä koskeva käytäntö.
KHO katsoi, että Tukes oli selvittänyt asiaa kaivoslain 38 §:n kannalta riittävästi. Tukesin myöntämän malminetsintälupapäätöksen kumoamiseen ei ollut syytä.
KHO katsoi myös, että asiassa Tukes oli asian selvittämisen kannalta luonut sellaiset puitteet, että KP-sopimuksen 27 artiklan tarkoittamalla tavalla asiassa on ollut tosiasiassa mahdollisuus osallistua malminetsintähakemuksen lupamenettelyyn siten, että vuodelta 2007 YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevä julistus on otettu samalla huomioon asianmukaisella tavalla.